sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Blogielvytys

Jahas, lyhykäinen blogielvytys ja sitten taas radiohiljaisuus päälle...

Kesä mentiin ilman bloggausta, ja paljon on ehtinyt tapahtua ja olla tapahtumatta. Kesäkuun alussa arvoin, jatkaisinko treenaamista "puskemalla" eteenpäin eli polven epätoivoista kuntouttamista ja jo pidempään jatkunutta palautumisen kanssa tasapainoilua töitä, treenejä ja yksityiselämää yhteensovittamalla. Päätin ottaa taukoa. En tehnyt koko kesänä yhtään tavoitteellista treeniä. Liikuin päivittäin fiilistellen ja annoin pääkopalle ja ropistolle lepoa. Erittäin hyvä ratkaisu!

Kesä-heinäkuu tuli remontoitua uutta (=erittäin vanhaa) asuntoa landella. Unohdin tällä välin koko polvivaivan olemassaolon ja kun elokuussa testailin polvea, niin se oli mennyt huomattavasti parempaan suuntaan! Eli luonnollinen päivittäinen liikkuminen oli tehokkaampi kuin jokapäiväinen nitkutus ja vitutus, kun homma ei mene eteenpäin. Alkusyksystä hain työfysioterapeutilta ekaa kertaa leikkauksen jälkeen lisävinkkejä kuntoutukseen. Tätä prosessia jatketaan edelleen ja ongelmia ratkotaan sekä polven ylä- että alapuolelta. Itse polvi on kuitenkin pysynyt ehjänä leikkauksen jälkeen, mikä oli helpottavaa kuulla.

Tällä hetkellä viikkotason liikkuminen koostuu uinnista, kevyistä lenkeistä, kevyistä tekniikkapainoisista salitreeneistä sekä lihashuollosta. Lisäksi vaihtaminen konttorirotasta seisomatyöhön on ollut mahtava asia. Vetelen työkseni lähes päivittäin leukoja, pyörin rekkitangoilla, leikin ja pelaan pelejä muksujen kanssa. Työvaatetus on useimmiten mallia tuuli-/collegehousut. Tästä kaikesta saan vieläpä elantoni. Opettajan työssä todellakin on puolensa ja tällä tiellä haluan jatkaa. Lisäksi syyslomaan on krhmm... 3 viikkoa.

Jatkan fiilisjumppailua edelleen niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. En laske painoja, mittaa tuloksia tai postaile treenejä. Haistelen pikkuhiljaa myös mahdollisuuksia lähteä mukaan paikallisen painiseuran toimintaan jollakin tavalla. Voi olla, että aloitan kuuntelu ja tekniikkaoppilaana, tutustun junnutoiminnan valmennukseen ja siirryn itse nujuamaan vasta kuukausien tai vuosien päästä. Aiemmin oli kiire, ei enää. Tärkeintä on, että kipinä ei ole sammunut, joten katsellaan avoimin mielin, mitä mahdollisuuksia tulevaisuus tuo tullessaan. Huuus!

2 kommenttia:

  1. Elvytystä kehiin! http://www.pinterest.com/pin/291467407105151299/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiihtolomaan 1vko ja hyvä fiilis edelleen, riittääkö? :D Tarkoituksena on ollut soitella, mutta en ole saanut aikaiseksi. Yritän uudestaan. :)

      Poista