Oulu Open II Jiujitsu tapahtuman jälkeen on mukava julkaista hieman pidempään kypsyneitä ajatuksia omien treenien osalta. Mahtavia matseja pääsin taas näkemään ja tunnelma oli tuttua KK-laatua. OOSSS!! Jos siis joku muukin tätä lukee minun lisäkseni, niin tuleepahan vähän kertoiltua kevään kuulumisia ja samalla kirjoitettua auki asioita itselle ja oivallettua siinä samalla jotain. Avataan vähän valintojen taustoja ja asetetaan muutama erittäin mielenkiintoinen ja innostava tavoite.
Yliopisto on nyt virallisesti jätetty taakse. 6 vuotta siellä meni ja se oli treenaamisen osalta kohtuullisen mahtavaa aikaa. Tuli kokeiltua monenlaista ja löydettyä sellaisia lajeja ja yhteisöjä, joissa viihtyy ja kehittyy. Toinen isompi muutos on työrintamalla tapahtuva alan vaihto syksyllä "takaisin" opetusalalle. Kolmas käänne on muutto Oulusta Pyhäjärvelle, noin 170km Jyväskylään päin, kesän aikana. Tässäpä sitä tämän kevään saldoa, huh. Pelottaa, jännittää ja olen samanaikaisesti erittäin iloinen kaikesta tapahtuneesta. Voisi sanoa, että urheilupuolella on ollut myös vahva vaikutus kevään päätöksiin. Olen jo vuosia miettinyt, minkäkokoiselle paikkakunnalle haluaisin muuttaa. En ole kaupunkilainen, mutta pidän monipuolisista harrastusmahdollisuuksista. Kompromisseja on kuitenkin tehtävä ja tämä tuntui tässä elämäntilanteessa oikealta ratkaisulta.
Nyt on 6kk takana polvileikkauksesta, joka lopetti toistaiseksi jiu jitsut minun osalta. Kuntoutus on ollut pääkopalle raskas. Kun lääkäri sanoo, että 2kk jälkeen pääsee "normaalin" liikunnan pariin, niin senhän itse mieltää, että 2kk kuluttua olen takaisin tatamilla, kun hoidan kuntoutuksen vielä 10x paremmin kuin naapurin mummo. Väärin. 2kk päästä odotat, että 3kk päästä olet jo VARMASTI matolla. Väärin taas. 3kk kuluttua alat tajuta, että et välttämättä ole ihan parhaiden aikojen iskussa 4kk kulutta, joskin onhan ihmeet aina mahdollisia... Duuh. Tämän jälkeen alat tajuta, että elämässä on muutakin kuin urheilu. Helpottaa henkisesti aika paljon, kun ei aseta paineita asiasta, johon voi itse vaikuttaa vain tietyn verran. Tällä hetkellä kuntoutus etenee erittäin hitaasti, mutta olen toiveikas. Monia isoja puutteita on korjattu ropistossa ja tämä työ jatkuu edelleen. Muutama kiertoliike ei vielä polvella onnistu, mutta luonnolliset, suorat liikeradat kestävät jo maksimikuormitusta (miinus syväkyykky lisäpainoilla).
Tein kuluneen viikon aikana pitkään kypsyneen päätöksen siitä, että haluan paikkakunnan vaihdosta riippumatta jatkaa painihommia, kunhan kroppa kestää harrastaa lopun ikää. Ei siis kompromisseja, vaan fiksua tekemistä ja hauskanpitoa tavoitteellisen tekemisen rinnalla. Haluan vielä kisata ja olla paras mahdollinen itseni sekä nauttia kisaamisen tuomasta tavoitteellisuudesta treeneissä. Tämä vaatii järjestelyjä, mutta olen valmis satsaamaan tähän. Tulevaisuus näyttää urheilun osalta siis seuraavalta: Kuntoutan polvea, teen päivittäin liikkuvuusharjoittelua ja treenaan mm. voimaa kesän ajan. Jos pelimerkit osuu kohdalleen, niin syksyllä palaan matolle. Lähimattona toimii Pyhäjärven painiseuran molski. En edes tiedä, painitaanko siellä krekoa vai vapaata, mutta sillä ei ole väliä. Kuulemma siellä on kavereita, jotka on joskus olleet SM tason tekijöitä ja nyt vain harrastavat. Lisäksi innokkaita kavereita saattaa koutsin mukaan löytyä SW hommiin, joten kenties pääsen koutsaamaankin SW:tä, joka kehittää omaa osaamista valtavasti. Toisaalta minimitarpeena minulle on vain yhden hyvän sparrikaverin löytäminen, joka haluaa oppia ja kehittyä, ja joka on valmis sitoutumaan säännölliseen treenaamiseen.
1-2 kertaa viikossa käyn Iisalmessa BJJ treeneissä. Matkaa tulee 70-80km suuntaansa. Jos löydän innokkaita ihmisiä, niin pyrin venyttämään treenejä ja ottamaan tekniikkaa/drillejä hieman normitreenejä enemmän. Noin kerran kuussa tulen Ouluun treenaaman viikonlopuksi. Pe-Su ehtii ottaa 3-5 treeniä, joissa pääpaino on minulla mattotekniikassa/sparrissa. Leireillä pyrin käymään sen mukaan mitä vapaita löytyy. Opettajana minulla on syysloma, joululoma, talviloma ja mikä se nyt olikaan silloin kesä-heinä-elokuussa... Näistä aion käyttää mahdollisuuksien mukaan runsaasti aikaa BJJ treenille. Arvostan vapaa-aikaani niin paljon, että töiden valintaan vaikutti myös tämä pieni seikka.
Jos kaikki hyvistä suunnitelmista ja fiksusta tekemisestä riippumatta menee päin persettä, niin ei haittaa, olenpahan yrittänyt. En halua jättää minulle tärkeää harrastusta sen vuoksi, että harrastaminen vaatii hieman enemmän vaivaa. Jos se on oikeasti tärkeä asia minulle, niin nämä ovat järjestelykysymyksiä. Jos puolestaan asiat menee seuraavan vuoden aikana minulle suotuisalla tavalla, niin näen itseni kisaamassa SW/BJJ kisoissa keväällä 2014 ilman jossitteluja. Jos homma tuntuu edelleen silloin mielekkäältä ja vaivan arvoiselta, niin silloin jatketaan. Jos puolestaan tuntuu, että järjestelyistä on enemmän vaivaa kuin iloa, niin siirryn 2014 salitreenin, kalastuksen ja perunan viljelyn pariin. Eipähän jää ainakaan kaivelemaan, että "mihin asti sitä olisikaan päässyt, jos olisi sinnikkäästi yrittänyt". Virheistä opitaan, katse suunnataan eteenpäin ja ennen kaikkea tehdään pyyteettömästi hiljaista työtä omien unelmien eteen. Joku päivä sen tulokset muuttuvat näkyviksi. Siihen asti train smart!
