Dynaamiset pyörittelyt 15min
Mobility 60min (MWODs pohkeet, kyykky, lonkankoukistajat, piriformikset, olkapäät)
Kävely 25min
Pakollinen koti-ilta löysi tiensä perjantaille. Ensin vedin vaimokkeelle nopean kotireenin. Dynaamiset lämmöt, yhenjalankyykkyjä, leukoja ja käsilläseisontaa. Tykkäsi kovastikin jälleen kerran. Yksinkertaista, raskasta ja tehokasta. Mobilityssä oikeen kunnon kavalkaadi heikkouksia. Teki gutaa.
Bloginörteille tietoisku lyhyen artikkelin muodossa. En ole ehtinyt itsekään lukea kuin ensimmäisen sivun, mutta Rippetoen juttuihin perehtyneet voivat arvioida itse miehen sanan painavuutta. Itse arvostan häntä melko korkealle. Artikkeli alkaa kritiikillä sille, kuinka jenkeillä olympianostajat eivät pärjää maailman tasolla. Rippetoen mielestä tämä johtuu siitä, että parhaat talentit menee rahakkaampiin hommiin (NFL yms.) ja että varsinaiset voimakoutsit puuttuvat. Lyhyesti: Kova mave & kyykky tarkoittaa olympianostajalle kovempaa tulosta työnnössä ja tempauksessa. Voisiko tästä harrastajakin ottaa onkeensa? Kenties. Lukekaa ja sanokaa mielipiteenne, itse tarkastelen artikkelin ajan kanssa sitten kun ehdin.
http://startingstrength.com/articles/weightlifting_strength_rippetoe.pdf
Edit: Luin artikkelin. Kerrassaan loistavaa settiä lyhyesti, yksinkertaisesti ja jopa provosoivasti kerrottuna ilman että Rippetoe yrittäisi myydä mitään Myo-exzperience 2001 special edition muscle fiber solution -tuotetta tai edes omaa asiantuntijuutta. Koetan aina olla objektiivinen, mutta Rippetoen kohdalla pitää pientä suitsutusta antaa herran minimalistiselle treenifilosofialle.
"Strength can be developed in anybody, but explosion is a gift." Eli toisinsanoen kuka tahansa motivoitunut urheilija voi kehittää kyykkymaksiminsa 60kg -> 225kg Rippetoen mukaan, mutta meidän tämänhetkiseen parhaaseen räjähtävyyden mittariin (neuromuskulaarisen tehokkuuden mittariin), vertikaalihyppyyn, on vaikea saada korkeutta lisää; 7,5-10cm on kuulemma jo älyttömän kova muutos siinä. Räjähtävyyttä vaativat urheilulajit vaativat sankareita, joilla on luontaiset lahjat räjähtävän liikkeen tuottoon. Yli 90cm vertikaalihyppy on yksi luonnonihme ja vaikka eri ohjelmilla luvattaisiin saatavan isojakin parannuksia vertikaalihyppyyn, niin 30% parannus on Rippetoen mukaan jo täysin utopistinen ja mahdoton ajatus.
"The best way to develop the ability to display strength rapidly is to increase the strength you want to display." Eli räjähtävät suoritukset kehittyvät parhaiten voimaharjoittelulla, koska se on tehokkain tapa vaikuttaa räjähtäviin suorituksiin. Olympianostot ovat tavalliselle tallaajalle Rippetoen mukaan liian nopeita suorituksia aktivoidakseen riittävästi lihassoluja, joka taas on olennaista, jos halutaan kehittää voimaa. Tästä johtuen olympianostot eivät ole paras tapa tulla voimakkaammaksi. MUTTA geneettiselle friikille, jonka hermosto on tehty räjähtäviä suorituksia varten olympianostot toimivatkin varsin hyvin voimankehityksessä. En täysin ymmärtänyt tätä pointtia, mutta heille ilmeisesti clean ja snatch ovat itsessään enemmän maven ja kyykyn tavoin lihassoluja aktivoivia suorituksia: "...and is probably why some international-level lifters can get away with not doing deadlifts in training. They are strong in spite of not deadlifting, because a clean for them is a more deadlift-like event, neurologically."
Lisäksi isometrinen työ kehittyy paremmin hitailla ja raskailla liikkeillä kuin nopeilla nostoilla. Ts. Työnnön loppuasento (ja käytännössä koko liike) vaatii kropalta tiukkaa pakettia, joka kehittyy paremmin pystypunnerruksella (vaatii kovemman työn koko range of motionilla) kuin itse työnnöllä, vaikka työnnössä paino on suurempi. Sama homma, kun miettii kyykkyä vs riveä. Kyykyllä pitää formi pysyä pohjista asti tiukkana raskaillakin kuormilla, kun taas riveen ei niin raskasta kuormaa pysty lataamaan, jotta formia joutus koettelemaan. En toisaalta ymmärrä, miksi Rippetoe puhuu myös etukyykystä heikkona tapana kehittää voimaa. Varmaan hänellä on siihenkin joku biomekaniikkaan liittyvä selitys, mutta luulisi etukyykyn vaikuttavan nimenomaan riven isometristä lihastyötä tukevasti, VAIKKAKIN siinäkin painot jää takakyykkyä pienemmäksi.
Rippetoen kantava ajatus artikkelissa oli seuraava: "The point is that the snatch and the clean & jerk are good at testing strength displayed as power, but by themselves they cannot develop it unless the lifter is a novice." "...most American Olympic weightlifting coaches think that a program based on the snatch and the clean & jerk, with a few squats and front squats thrown in as assistance exercises, works just fine for the continued development of the 2-lift total in competition, despite the quite obvious historical fact that it doesn’t." Tästä voisin itse vetää sellaisen johtopäätöksen, että kun painihommat on minulla tällä hetkellä numero 1, niin voimaharjoitteluun en tule ottamaan tempausta ja työntöä muuten, kuin huvin vuoksi. Räjähtävyyttä tehdään lajinomaisesti ja voidaan testata halutessaan vertikaalihypyllä, mutta ilman geneettistä lahjakkuutta paras tapa vaikuttaa räjähtävään voimantuottoon on raskas voimaharjoittelu, jossa kyykky ja mave ovat pääosassa.
Loppuun vielä Rippetoen kritiikkiä. Hieno mies. :D
"Conventional American wisdom holds that since heavy deadlifts are done slowly and since you want to pull a clean fast, you shouldn’t deadlift. Or even worse, some coaches actually believe that it is useless to get your deadlift too strong – too far over your clean, because that represents productive time lost in training the clean. I am really not prepared to argue with anybody that still thinks a 700-pound deadlift slows down a 525-pound clean, or that a heavy deadlift workout for PR every two weeks somehow adversely affects the clean, because I don’t know what to say in the face of such blind illogic. Except to say that a weight that feels light off the floor can be pulled faster than a weight that is comparatively heavy. And that if you’re not in shape to recover from a heavy pull, I can’t think of a better way to get in shape that doing heavy pulls. And that if you can keep your back flat pulling 700, you can damn sure keep it flat when you accelerate through 525." "I have been following the activities of USAW’s national program at the US Olympic Training Center in Colorado Springs since 1985, and at no point in the last 27 years has any national coach required a PR deadlift or back squat as a regular, formal part of the training program. The emphasis has instead been on the snatch and the clean & jerk, under the assumption that doing these two lifts and myriad variations of them will drive up performances in the lifts at a meet. It hasn’t."
Rippetoen mukaan Kiinalaiset ovat kovia olympianostoissa siksi, että heidän talentpooli on yksinkertaisesti syvempi. Sieltä löytyy luonnostaan 90cm vertikaalihypyllä varustettu kaveri, joka kehittyy olympianostoilla, vaikka jättäisi kyykyt ja mavet sikseen. Jenkeillä siihen ei ole mahdollisuutta, kun raha ei liiku näissä lajeissa. Tästä johtuen Rippetoe ehdottaa suunnanmuutosta harjoitteluun: Vähemmän lahjakkaiden kaverien on mahdotonta kilpailla kiinalaisten kanssa, jos voimatasot ei ole kunnossa.
Muotoillaanpa ajatus vielä omin sanoin: Hitaus on voimaa ja jokainen, joka jättää kyykyn ja maven pois ohjelmastaan estää itseltään myös parhaan mahdollisen kehityksen jokaisessa räjähtävyyttä vaativassa lajissa. Kova argumentti, pistäkää hanttiin. :)
Edit: Luin artikkelin. Kerrassaan loistavaa settiä lyhyesti, yksinkertaisesti ja jopa provosoivasti kerrottuna ilman että Rippetoe yrittäisi myydä mitään Myo-exzperience 2001 special edition muscle fiber solution -tuotetta tai edes omaa asiantuntijuutta. Koetan aina olla objektiivinen, mutta Rippetoen kohdalla pitää pientä suitsutusta antaa herran minimalistiselle treenifilosofialle.
"Strength can be developed in anybody, but explosion is a gift." Eli toisinsanoen kuka tahansa motivoitunut urheilija voi kehittää kyykkymaksiminsa 60kg -> 225kg Rippetoen mukaan, mutta meidän tämänhetkiseen parhaaseen räjähtävyyden mittariin (neuromuskulaarisen tehokkuuden mittariin), vertikaalihyppyyn, on vaikea saada korkeutta lisää; 7,5-10cm on kuulemma jo älyttömän kova muutos siinä. Räjähtävyyttä vaativat urheilulajit vaativat sankareita, joilla on luontaiset lahjat räjähtävän liikkeen tuottoon. Yli 90cm vertikaalihyppy on yksi luonnonihme ja vaikka eri ohjelmilla luvattaisiin saatavan isojakin parannuksia vertikaalihyppyyn, niin 30% parannus on Rippetoen mukaan jo täysin utopistinen ja mahdoton ajatus.
"The best way to develop the ability to display strength rapidly is to increase the strength you want to display." Eli räjähtävät suoritukset kehittyvät parhaiten voimaharjoittelulla, koska se on tehokkain tapa vaikuttaa räjähtäviin suorituksiin. Olympianostot ovat tavalliselle tallaajalle Rippetoen mukaan liian nopeita suorituksia aktivoidakseen riittävästi lihassoluja, joka taas on olennaista, jos halutaan kehittää voimaa. Tästä johtuen olympianostot eivät ole paras tapa tulla voimakkaammaksi. MUTTA geneettiselle friikille, jonka hermosto on tehty räjähtäviä suorituksia varten olympianostot toimivatkin varsin hyvin voimankehityksessä. En täysin ymmärtänyt tätä pointtia, mutta heille ilmeisesti clean ja snatch ovat itsessään enemmän maven ja kyykyn tavoin lihassoluja aktivoivia suorituksia: "...and is probably why some international-level lifters can get away with not doing deadlifts in training. They are strong in spite of not deadlifting, because a clean for them is a more deadlift-like event, neurologically."
Lisäksi isometrinen työ kehittyy paremmin hitailla ja raskailla liikkeillä kuin nopeilla nostoilla. Ts. Työnnön loppuasento (ja käytännössä koko liike) vaatii kropalta tiukkaa pakettia, joka kehittyy paremmin pystypunnerruksella (vaatii kovemman työn koko range of motionilla) kuin itse työnnöllä, vaikka työnnössä paino on suurempi. Sama homma, kun miettii kyykkyä vs riveä. Kyykyllä pitää formi pysyä pohjista asti tiukkana raskaillakin kuormilla, kun taas riveen ei niin raskasta kuormaa pysty lataamaan, jotta formia joutus koettelemaan. En toisaalta ymmärrä, miksi Rippetoe puhuu myös etukyykystä heikkona tapana kehittää voimaa. Varmaan hänellä on siihenkin joku biomekaniikkaan liittyvä selitys, mutta luulisi etukyykyn vaikuttavan nimenomaan riven isometristä lihastyötä tukevasti, VAIKKAKIN siinäkin painot jää takakyykkyä pienemmäksi.
Rippetoen kantava ajatus artikkelissa oli seuraava: "The point is that the snatch and the clean & jerk are good at testing strength displayed as power, but by themselves they cannot develop it unless the lifter is a novice." "...most American Olympic weightlifting coaches think that a program based on the snatch and the clean & jerk, with a few squats and front squats thrown in as assistance exercises, works just fine for the continued development of the 2-lift total in competition, despite the quite obvious historical fact that it doesn’t." Tästä voisin itse vetää sellaisen johtopäätöksen, että kun painihommat on minulla tällä hetkellä numero 1, niin voimaharjoitteluun en tule ottamaan tempausta ja työntöä muuten, kuin huvin vuoksi. Räjähtävyyttä tehdään lajinomaisesti ja voidaan testata halutessaan vertikaalihypyllä, mutta ilman geneettistä lahjakkuutta paras tapa vaikuttaa räjähtävään voimantuottoon on raskas voimaharjoittelu, jossa kyykky ja mave ovat pääosassa.
Loppuun vielä Rippetoen kritiikkiä. Hieno mies. :D
"Conventional American wisdom holds that since heavy deadlifts are done slowly and since you want to pull a clean fast, you shouldn’t deadlift. Or even worse, some coaches actually believe that it is useless to get your deadlift too strong – too far over your clean, because that represents productive time lost in training the clean. I am really not prepared to argue with anybody that still thinks a 700-pound deadlift slows down a 525-pound clean, or that a heavy deadlift workout for PR every two weeks somehow adversely affects the clean, because I don’t know what to say in the face of such blind illogic. Except to say that a weight that feels light off the floor can be pulled faster than a weight that is comparatively heavy. And that if you’re not in shape to recover from a heavy pull, I can’t think of a better way to get in shape that doing heavy pulls. And that if you can keep your back flat pulling 700, you can damn sure keep it flat when you accelerate through 525." "I have been following the activities of USAW’s national program at the US Olympic Training Center in Colorado Springs since 1985, and at no point in the last 27 years has any national coach required a PR deadlift or back squat as a regular, formal part of the training program. The emphasis has instead been on the snatch and the clean & jerk, under the assumption that doing these two lifts and myriad variations of them will drive up performances in the lifts at a meet. It hasn’t."
Rippetoen mukaan Kiinalaiset ovat kovia olympianostoissa siksi, että heidän talentpooli on yksinkertaisesti syvempi. Sieltä löytyy luonnostaan 90cm vertikaalihypyllä varustettu kaveri, joka kehittyy olympianostoilla, vaikka jättäisi kyykyt ja mavet sikseen. Jenkeillä siihen ei ole mahdollisuutta, kun raha ei liiku näissä lajeissa. Tästä johtuen Rippetoe ehdottaa suunnanmuutosta harjoitteluun: Vähemmän lahjakkaiden kaverien on mahdotonta kilpailla kiinalaisten kanssa, jos voimatasot ei ole kunnossa.
Muotoillaanpa ajatus vielä omin sanoin: Hitaus on voimaa ja jokainen, joka jättää kyykyn ja maven pois ohjelmastaan estää itseltään myös parhaan mahdollisen kehityksen jokaisessa räjähtävyyttä vaativassa lajissa. Kova argumentti, pistäkää hanttiin. :)
Joo ekan sivun jakso lukia, ja oon samaa mieltä: voimaa tarvitaan jos meinataan tehokkaasti nostaa. Mitä enemmän voimaa, sitä enemmän tehoja. Referoippa proffa loput kiitos.:)
VastaaPoistaJa vaikka Jenkeissä on tosiaan massaa, niin oha se selevä, että huiput on tosiaan jefuhommissa, ja paistit jää sitte marginaalilajeihin. Muistan ku Jock kerto Jenkkivaihtarivuojen kämppiksestään, perusjefujätkä, ei mikään joukkueen starba, silti 100m alle 11s...
Pyynnöstä suomennettu ja tulkittu. Flunssa meinaa kurkkia, joten oli ylimääräistä aikaa. Kannatti lukea kokonaan, sillä oma treenifilosofia meni jälleen kerran askeleen eteenpäin.
PoistaJoo, nuo geneettiset friikit on oma lajinsa. Itellä pitää pyrkiä optimoimaan kaikki kuun asennosta lähtien, että pystyy ylipäänsä juoksemaan täysillä ilman loukkaantumisia. :D Silti ei pidä katkeroitua, vaan pysyä vahvana ja uskoa omaan tekemiseen.
En oo jaksanu vielä lukea tuota artikkelia, mutta asiallista tekstiä cf-piirien "voimajumalalta":)
VastaaPoistaSehän on selvä, että vahva pitää olla jos aikoo tehdä kovia painonnosto tuloksia. Etukyykky on mun mielestä ehkäpä tärkein voimaliike kehittämään alavartalon voimaa, jo pelkästään "lajinomaisuuden" vuoksi. Muutenki näkisin, että jos painonnostossa haluaa tehdä apuliikkeitä, niin ne on tehtävä lajinomaisesti. Eli kyyykyt syvältä ja räjähtävästi.
Tuohon, että räjähtävyyttä on vaikeampi kehittää kuin voimaa, oon samaa mieltä. Jos ihminen omaa suhteessa nopeita soluja paljon, niin räjähtäksi on helpompi tulla kuin hitaita soluja suhteessa enemmän omaava ihminen. On kuitenki muistettava, että ihminen on ja tulee semmokseksi mitä tekee. Eli kyllä painonnostoa voi kuka vaan treenata ja kehittyä, jos vaan tekee sitä. Ehkä se maailmanhuippu jää tavoittamatta, mutta mitä väliä sillä on?
Ehkäpä tärkeintä treenauksessa on, että uskoo itteesä. Ei niitä rajoituksia ihmisellä oo ku omassa päässä! TT:n filosofia:)
Nimenomaan rajoitukset on monella tapaa tehty rikottaviksi ja tämän on moni ihminen todistanut. Tästä huolimatta pidän Rippentoen filosofiassa siitä, että pyritään etsimään yksinkertaisin ja tehokkain ratkaisu, jolla päästään nopeiten tai ehkäpä varmimmin tavoitteisiin, jotka monelle tavan tallaajalle näyttävät mahdottomilta.
PoistaPidin myös maalaisjärjellä ajateltuna siitä ajatuksesta, että räjähtävää lajinomaista tekniikkaa voidaan jauhaa loputtomiin, mutta kapasiteetin loppuessa ja kehityksen hidastuessa on syytä aina tarkastaa, onko voimatasot perusliikkeissä nousseet pitkällä aikavälillä. Jos eivät ole, niin varsin yksinkertainen selitys voi löytyä sieltä, johon reagoimalla suorituskyky voi nousta uudelle tasolle. Ei taloakaan rakenneta katto ensin ja sitten perustukset. Ja jos perustukset on alkanut rapistua, niin katon korjaus ei auta. Huhhuh, sanos Sarasvuon Jarikin... :D
Universaalisti ei voi mielestäni sanoa, että kaikki kehittyy mavella ja kyykyllä parhaiten, mutta ne eivät ole ainakaan huonoin lähtökohta. Vähän niinkuin perhokalalla: Sidot mustan perhon siiman päähän, niin kokemuksen mukaan musta ei ole ainakaan huonoin värivalinta, joskin se voi kuitenkin usein olla toiseksi huonoin. :) Aloittelijat ja genetiikkamonsterit kehittyy vaikka keskitetyillä hauiskäännöillä taljassa, mutta muiden täytyy kehittyäkseen valita, mihin käyttää aikansa ja palautumiskapasiteettinsa.
Jos peruspaisti käy salilla, niin sen pitäs kyykätä, mavettaa, punnertaa ja vettää leukoja. Simppelit ja ihimiselle luonnolliset suoritustekniikat, lisätään kuormaa niin sitä mukaa tulee lisää voimaa.
VastaaPoistaPainonnosto on myös voimalaji, missä on äärettömän suuri nopeus- ja taitoelementti. Aivan niinkuin MISSÄ TAHANSA muussa lajissa, ei kukaan painonnostaja/painija/taitoluistelija/hiihtäjä/ym. tule koskaan valittamaan, "että perkele ku mulla on liikaa tuota voimmaa". Voima on kaiken perusta. Ja jätkäthän tietää, että iso lihas ei tarkota voimaa. Eli voimaa pitää painonnostajalla olla, mikä varmasti tulee nuitten perusliikkeitten kautta. Maailman huipulla erot on pieniä ja varmasti löytyy eri koulukuntia miten sinne nousta. Kiinalaiset on nyt oma iso porukkansa, trust me I know. :D
Mutta Tikiä peesaten, meijänlaisilla Bundesliiga tason harrastelija-kuntourheilijoilla ei kannata turhia ressata optimaalisesta kehityksestä, vaan tehä mistä tykkää ja mikä on hauskaa. Lisäksi pitää hakea sopivassa määrin fyysisiä&henkisiä haasteita. Ja nuihin haasteisiin painonnostotreeni vastaa erinomasesti. Voima + tekniikka + nopeus + liikkuvuus + rytmi. Kehitys on nopeahkoa perusteiden oppimisen jäläkeen, se on kiloilla mitattavissa ja reeni ihan SAAKELIN koukuttavaa! Perusteiden hinkkaaminen tangolla liikkuvuuden/keskivartalonvoiman/koordinaation/or whatever tökkiessä voi toki olla perseestä. Mutta. Tavan pulliaineki kehittyy vaikka hanurin soitossa jollekki tasolle kuhan vääntää nöyrästi. Ja jos homma on tosiaan vielä mukavaa, niin kehityskäyrä tietty nopeampaa.
Siksi LohiJiin kommentti:
"Tästä voisin itse vetää sellaisen johtopäätöksen, että kun painihommat on minulla tällä hetkellä numero 1, niin voimaharjoitteluun en tule ottamaan tempausta ja työntöä muuten, kuin huvin vuoksi" pisti vähän ajateleen. Mikset kokeilis PN:ää ihan huvin vuoksi perusvoimmailun ohella? Sullahan on ollu olokapään liikkuvuuden kans ongelmia, niin tempausvala voi olla pelastus...;) Ja jos haluaa olla hyvä paininssa (lukkis + BJJ), niin pitäs reenin olla 95% sitä, mutta sillon bloginörtillä menis homma jo turhan vakavaksi, eikö olis enää hauskaa...?
Jos kiinnostaa, niin katotaan PN:n perusteita joku aamu ku työnnyt aamuhikien alttarille.
Tää teiän kokemuspohja on sen verran vakuuttava, että pitää lukea aina useampaan kertaan, mitä ohjeita sieltä tulee. :) Tarkoitukseni ei ollut ampua painonnostotreeniä alas, vaan tuoda esille näkökulma, jonka mukaan myös painonnostotreenajan ohjelmassa pitäisi raskailla perusliikkeillä olla isompi rooli, kuin vain avustavan liikkeen rooli, joka tehdään aina treenin loppuun, JOS jaksetaan.
PoistaTällä hetkellä mulle suurin mysteeri on tämä "jos haluaa olla hyvä painissa/painonnostossa/taitoluistelussa, niin pitää tehdä 95% juuri sitä". Tätä pidetään niin pyhänä mantrana, että harva uskaltaa enää kritisoida. Nuo voimaominaisuudet ovat kuitenkin monen "gurun" kokemuksen mukaan niin universaalisti lajista lajiin siirtyviä, että aivan ihmetyttää. Toisaalta jotkut vähemmistön oppimisteoreetikot ovat esittäneet myös tutkimuksia siitä, että oppimisessa ei ole tosiasiassa olemassa nk. transfer, eli siirtovaikutusta. Tämä tarkoittaisi sitä, että oppiminen on aina tilannekohtaista ja spesifiä, emmekä pysty siirtämään oppimiamme asioita suoraan uuteen ympäristöön. Jos räjähtävyys kehittyy lajispesifisti, niin miksi sitten voimaominaisuudet siirtyvät universaalisti? En jaksa ajatella tätä tämän pidemmälle, mutta ihmeellinen asia minun mielestä. :)
Tiedän, että jos lähtisin painonnostohommia kokeilemaan, niin taatusti jäisin koukkuun. Ongelmana minulla on se, että innostuessani jostain uudesta jätän jostain syystä ne vanhat ja hyväksi havaitut sitten kokonaan pois. Tästä syystä en ole antanut itselleni lupaa harjoitella painonnostoliikkeitä, ettei focus karkaa taas johonkin uuteen ja mielenkiintoiseen. Hauskaa pitää olla ja minulla osa hauskuutta tulee itseasiassa treenaamisen järkiperäistämisestä, uusien lähestymistapojen oppimisesta ja tavoitteellisuudesta. Nautin tällä hetkellä jokaisesta painitreenistä ja voimatreenistä niin, että tuskin maltan odottaa seuraavaa kertaa. Se on hyvä se. :) Minulla suurin taistelu on pitää treenimäärät ja tehot järkevinä, että palautumiskapasiteetti riittää tuomaan myös sitä kaivattua kehitystä.
Nuo liikkuvuusongelmat on tosiaan pirullisia. Minulla oikea nilkka ja olkapää haittaa melko monessakin paikassa ja estävät PN liikkeiden hyvän suoritustekniikan vielä toistaiseksi. Liikkuuvusharjoittelu on mulla koko ajan työn alla, joten ehkäpä joku päivä voisin tulla sinun oppiin kattomaan sitä tempausvalaa, josta saisi taas yhden uuden liikkeen repertuaariin. :)
Ettei tulis väärinkäsityksiä, niin ehottomasti pitää tehdä perusliikkeitä eli raskaita kyykkyjä, vetoja ja punnerruksia. Nämä on helppo tehdä ja kehittää voimaa.Nuo perusliikkeet on tosiaan se pohja talolle, mistä lohijii puhuu. Noissa liikkeissä kuitenki liikutetaan rautaa hitaasti ku painoa on paljon. Tämän vuoksi urheilua harrastavan pitäs mun mielestä liikuttaa rautaa nopeasti ja mielellään semmosilla liikkeillä mikä vaatii myös taitoa ja liikkuvuutta, joten painonnosto on kuningaslaji jokaiseen räjähtävyyttä vaativaan lajiin, esimerkiksi painiin.
VastaaPoistaPitkän uran jenkkifutista pelanneena ja monia jenkkiyliopiston voimaohjelmia tehneenä (nebraska complete condition, lambouth...) oon huomannu, että rinnalleveto ja tempaus on aina ollu äärettömän suuressa osassa ohjelmissa. Yks syy tähän on, että ei muuteta niitä nopeita soluja hitaiksi, koska myös osa soluista muuttuu semmoiseksi miten harjoitellaan.
Tässä ollaan monella tavalla samaa mieltä asioista, joten ei ole tullut väärinkäsityksiä. :) Minulla on usein tapana olla eri mieltä ihan vain siksi, että keskustelusta tulee mielenkiintoisempi ja kaikki joutuvat perustelemaan omat kantansa. Mukava nähdä, että teillä on Näätän kanssa kokemusta, näkemystä ja hyviä perusteluja mielipideillenne, jotka auttaa minuakin ymmärtämään treenaamista paremmin.
PoistaPainonnosto on kuningaslaji minunkin mielestä monella eri tavalla, mutta räjähtävyyden siirtovaikutusta en vieläkään suostu allekirjoittamaan. En ole vielä lukenut yhtään tutkimusta tai artikkelia, jossa olisi todettu räjähtävän voimantuoton siirtyvän lajista toiseen. Uskon itse, että jonkinasteista siirtovaikutusta voi olla, mutta lajispesifi räjähtävyysharjoittelu tuntuisi silti olevan se tehokkain (ei omamohtaista kokemusta).
Nyt kun otit esille jenkkiyliopistojen voimaohjelmat, niin voisiko sinun mielestä olla mahdollista, että sielläkin tehdään asioita väärin? Sopuli-ilmiötä on ainakin havaittavissa, koska suuri osa noista ohjelmista noudattaa taatusti samankaltaista kaavaa. Onko siis kyseessä se, että tehdään sitä, mikä näyttäisi toimivan PARHAITEN, vai tehdäänkö sitä, mitä muutkin tekee ja mitä on aina ennenkin tehty?
Rippentoen kritiikki tässä artikkelissa ulottuu minun mielestä myös tuonne jefupuolelle. Syy, miksi jefupuolella tulokset on aina olleet kovimpia on edelleen se geneettisesti lahjakkaiden valikoituminen niihin ohjelmiin. Onko tempauksesta silti niin paljon hyötyä jefupelaajalle, että sitä kannattaa painottaa voimaohjelmassa? Minä hieman epäilen, mutta omalla vähäisellä kokemuksella en voi tätä mielipidettä vahvistaa.
Väliinhyökkään täältä sivusta, sillä minuakin kiinnostaa paljolti se, että MIKSI jokin asia tehdään sillä tavalla millä se nyt tehdään (viitaten siis tohon LohiJii:n jefu-voimaohjelmahommaan), eli onko syynä se, että se on havaittu hyväksi keinoksi ja se voidaan jotenkin järkiperäistää, vai siksi, että "niin on vaan tehty". Havainnollistaakseni tätä pohdintaa: esimerkiksi kamppailulajeissa uutta liikettä opeteltaessa huono vetäjä vastaa oppilaan kysyessä sen kuuluisan miksi-kysymyksen, että "näin on vaan tehty/näin mullekin opetettiin", siinä missä taas hyvä vetäjä kertoo, että "mikäli et vaihda tuota jalkaa toiselle puolelle, kaveri saa kontrollin sinun vapaasta jalasta ja pääsee ohittamaan" jne.
PoistaNoniin jatketaampa keskustelua, niin saadaan pitkä kommenttiketju:)
VastaaPoistaOmalla kokemuksella väitän, että rinnalleveto, tempaus, räjähtävät kyykyt, loikat, kuntopallon heitot on siirtynyt lajiin (jenkkifutikseen). Meitä testattiin joka vuosi erilaisissa ominaisuuksissa ja korrelaatio esimerkiksi rinnallevedon tuloksessa ja vauhdittomassa pituudessa oli kiistaton. Myös tuo samainen riven tuloksen parannus näkyi taklausvoimana, jota analysoitiin paljonkin tiettyinä kausina.
Väitän myös, että jos painija tekee oheisharjoittelussa esim. raakaa rinnallevetoa, niin se kehittynyt lantion/keskivartalon voima/räjähtävyys siirtyy myös sinne painimolskille esimerkiksi siltaukseen. Tämä siksi, että siltauksessa samat lihakset toimivat lähes identtisesti kuin rivessä. Mitään tieteellisiä tutkimuksia ei mulla oo asiasta heittää, mutta omakohtaisia kokemuksia on.
Siihen perimäiseen kysymykseen, että mikä on tehokkain tapa treenata salilla voimaa/räjähtävyyttä. Mun oma vastaus on, että jos harjoittelija on "urheilija" niin kannattaa treenata monipuolisesti ja mielellään välillä myös taitoa vaativilla liikkeillä, koska se kehittää paljon useampaa ärsykettä (koordinaatio, liikkuvuus, voima, räjähtävyys).
Ja hieman off the topic:
Nykyään oma treenifilosofia on peliuran aikaisesta muuttunut tosi paljon. En pyri millään tavalla treenaamaan mitään lajia varten vaan täysin GPP. Välillä herkistelen cf-kilpailuja varten, mutta muuten pyrin kehittämään kokoajan heikkouksia ja NAUTTIMAAN siitä mielihyvästä minkä treenaaminen aiheuttaa....
Erinomaiset perustelut. Kiitos tästä!
PoistaHuhhuh Dr. LohiJii, mieletöntä analyysia!:)
VastaaPoistaTuohon "jos haluaa olla hyvä painissa/painonnostossa/taitoluistelussa, niin pitää tehdä 95% juuri sitä". voisin heittää itteni esimerkiksi.
Jo vuosia mun reeneistä noin 2/3 on ollut "lajireeniä", kestoltaan lyhkäsiä ja sparriorientoituneita johtuen ruuhkavuotisesta elämäntilanteesta (seli seli). Mun pelin kehitys on hiasta, se on hyvin simppeliä verrattuna enemmän lajia reenaaviin. Esim. Alfamalen kans meillä on sama määrä reenivuosia alla, ja välillä Alfamale pyyhkii mua kuin märkää rättiä. Ja phenomlike Salmon brothers, teknisen tason kehitys logaritmisellä käyrällä. Eli mun paini pysyy omilla vavahuusalueille, heikkousalueiden (pukupainin hienoudet, jalakalukot ym) kehityksen ollessa hidasta. Selkeä kehityspiikki mun painissa oli nähtävissä vuonna 2010 ku pystyin hoitovapaalla keskittyyn lajiin kuukausien ajan ihan eri tavalla, mutta sillonki kisoissa pärjäämisen syy ei ehkä ollut teknisessä osaamisessa...:D
Silti kun virtaa on riittäny, nii se on työnnetty sitten helpommin aikataulutettavaan "oheistreeniin" missä komppaan täysin Tikiä. Monipuolista ja sopivan fanaattista wannabe-urheilija-treeniä iliman suurempia tavoitteita. Oikeastaan ainoana tavoiteena kehittää sitä GPP:tä. Joskus fokus enemmän voimmassa, joskus pn:ssä ja joskus ihan jossain muualla. Välillä ollaan sitte näitä ominaisuuksia Tikin kans sitte mitattu eri tavoilla mm. maratonilla ja CF-kisoissa. Ihan priceless-kokemuksia. Ja toivottavasti se kantaa terveempänä ruhona ikävuosien karttuessa. Ja se, että voi jäläkikasvulleen näyttää esimerkkiä monipuolisesti liikkuvasta vanhemmasta on musta kans tärkiää.
Mutta LohiJiin analyyttisellä ja tavoteasentamaisella (onko tuo sana) reenityylillä tullaan tekemään tulosta!
Kiitos kannustuksesta. Turhaa kyllä kainostelet, kun sinun suorituskyky on tuossa elämänvaiheessakin tasolla, jolle harva yltää eläessään! Jos ite oon samanlaisessa kondiksessa 5-10v päästä, niin taputan itseäni selkään. :) Hyviä prinssiipejä harjoitteluun ja GPP:n allekirjoitan täysin. Pitkällä aikavälillä se on harrasteurheilijalle kehityksen mittari etenkin lajien mennessä ja tullessa.
PoistaAivan jäätävän hyvää kirjoittelua Näätältä. Vaikka minulla ei vuosia/kokemusta ole urheiluhommien suhteen nimeksikään, ainakaan kun laitetaan teidän taustat verrokiksi, mutta olen siitä periaatteesta pitäny kiinni, että reenaamisen pitää olla viimiseen asti hauskaa. Sillä, että sattuuko joskus tai että ollaan mukavuusalueen ulkopuolella kun reenataan kovaa kisoja varten, ei ole väliä sen suhteen, sillä minulle se tekeminen kaikkinensa on hauskanpitoa. Tämän periaatteen vuoksi en varmaan saakaan kaivettua sitä touhgguymentalpsychokiller-asennetta, mistä jotkut sanoo että varsinkin kisoja silmälläpitäen pitäisi kaivaa esiin :) Noh, kukin tyylillään!
PoistaTavoitteista täytyy sen verran sanoa, että Näätän jalanjäljissä olen siinä mielessä, että pystyisin vielä vanhemmallakin iällä urheilemaan monipuolisesti ja että tämä harjoittelu kantaisi nimenomaan hedelmää sinne tulevaisuuteen, eikä niinkään piileviä vaivoja ja esimerkiksi liikkuvuusrajoitteita (eli ei siis oteta nyt nuorella iällä "kaikkea irti mikä lähtee" ja sitten vanhana ikävöidä niitä aikoja keppien kanssa). Samassa kuorossa olen myös siitä, että on ensiarvoisen tärkeää näyttää perikunnalle tulevaisuudessa esimerkkiä liikkumalla itse, ja ennen kaikkea olemalla siinä kunnossa, että jaksaa lasten kanssa telmiä sitten!
Pahoittelut kieliasun puutteellisuudesta, pitäisi kai kirjoittaa vähemmän tunteen palolla.
Ei tarvitte olla toughguy. Winkkelijoni huuteli viikonloppuna Jon Jonesin kulmasta "Have fun!". Rakkaudesta lajiin voi pitää hauskaa ja itse uskon positiivisen ajattelun kantavan myös kilpailutilanteissa.
PoistaNyt täytyy ihan yleisesti sanoa, että kyllä oon ylpee teistä. Heleppoa hommaa minulle, kun laitan vaan raakahiiltä blogiin, niin jätkät jalostaa siitä kokemuksella timanttia! Näitä teidän postauksia vois tulostaa sellaisenaan jokaisen treenaajan jääkaapin oveen. Nyt ei riitä aika ajattelemaan enempää, mutta tulen lukemaan näitä ajatuksia vielä useampaan kertaan. :)
VastaaPoista