Viikkopäivitystä ja treenifilosofiaa

Asialistalla tänään: 1. Kisapalaute, 2. Päivän kunto 3. Treenifilosofiaa

Propsit BJJ Oulu openin kisajärjestelijöille ja kisaajille. Olin katsojana ja viihdyin! Oman salin sankarit pärjäsivät hienosti ja ennen kaikkea tarjosivat yleisölle vauhdikkaita taisteluja, joita oli ilo seurata. Ainoa harmitus oli, että en ehtinyt nähdä Näätän VICIOUS-takedowneja, joista Näätimö voitti kisojen komeimman alasviennin palkinnon. Congstratstulatioooons! Tunnelma oli paikan päällä kaikin puolin mukavan rento ja kannustusta tuli puolin ja toisin. Olisi ollut nautinto kisata tämmöisessä tapahtumassa.

Viikon verran on urheilusta pidetty flunssan vuoksi taukoa ja nyt tuntuu että alkaa helpottaa. Alkuviikosta oli lievästi lämpöä, joka vaihtui torstain aikana yskään. Vihreät limat on edelleen tallella. Keskiviikkona kävelin kaupungilla 20min, hengästyin ja keuhkoihin sattui. Torstaina 35min kävelylenkki metsässä, lievästi hengästytti. Perjantaina 60min kävelylenkki metsässä, röörit aukes ja tuntui jo semimukavalta. Viikolla tuli tehtyä mobilityä vaihtelevasti, keskimäärin ehkä 20min päivässä erityisesti olkapäille ja kiertäjäkalvosimille. Torstaina peruin kisailmoittautumisen, koska tiesin, että ennen lauantaita ei pysty treenaamaan ja kisasykkeet ei oo pumpulle paras aloitus taudin jälkeen.

Ja sitten siihen filosofiseen osuuteen...

Aloin yhtenä iltana funtsimaan niinkin yleisiä asioita kuin elämän arvoja ja tärkeitä asioita elämässä. Ajatus lähti siitä turhautumisesta, joka oli päässyt kerääntymään kolme päivää neljän seinän sisällä ollessa. Suurena mysteerinä oli, että "jos treenaaminen on minulle niin tärkeää, että sen jäädessä pois en keksi mitään tekemistä vapaa-ajalleni, niin onko se minun elämän tärkeimpien asioiden top-3 listalla?" Jos olisin vastannut miettimättä, niin tottakai sen pitäisi siellä olla ja korkealla, mutta kuinkas kävikään... Seuraavassa noin puolen tunnin pohdinnan tulos tiivistettynä:

1. Perhe: Tämä on aika tavalla itse itsensä selittävä. Esimerkiksi gallupeissa yleiseksi ykköseksi nostettu "terveys" ei ole minulle itsessään minkään arvoinen, jos perheessäni ei ole asiat hyvin. Perheen hyvinvointi näkyy minun hyvinvoinnissa ja toisinpäin. Vaikka saisin syövän ja minulla olisi rakastava perhe, niin olisin onnellinen. Jos puolestaan menettäisin perheeni ja olisin terve, niin minun olisi mahdotonta iloita terveydestäni.

2. Viiteryhmä/yhteisö: Tähän kuuluvat ystävät, tuttavat, työkaverit yms. riippuen siitä, minkä yhteisön kokee itselle tärkeäksi ja mihin yhteisöön haluaa kuulua. Tämä oli minulle suuri oivallus. Vaikka asuisin jossain perifeeriassa, jossa ainoa harrastus olisi heinän teko, niin hyvänen aika sentään, että meikäläinen tekis sitä heinää hyvässä seurassa! Olisin hätätapauksessa valmis jopa pukemaan pikeepaidan päälle ja kokeilemaan golffia, jos löytäisin sieltä yhteisön, jonka kokisin minulle tärkeäksi.

Yhteisö on välillisesti merkittävin asia, miksi urheilu on ollut minulle aina niin tärkeää. Kun muistelen esimerkiksi miksi aloitin aikanaan pelaamaan sulkapalloa, niin se johtui täysin siitä, että isäukko pelasi sulkaseurassa ja tuntui viihtyvän siellä. Hyppäsin mukaan ja innostuin. Vaikka treenejä oli viikossa 2 vakiovuoroa + meille innokkaimmille joskus varjovuoroja, niin kehitys oli aivan älytöntä tuolla vähäiselläkin treenimäärällä. Yksi unohtumattomin kokemus oli, kun pidettiin kaupungin mestaruuskisat (ei kovin iso tapahtuma kuitenkaan) ja nelinpelin parit arvottiin. Minulle pariksi napsahti ite isäukko, joka ei pidä kilpailemisesta ja osallistui vain kannatusmielessä. Pelattiin sitten pienessä hurmoksessa niin hyvin, että voitettiin koko kisat. Vaikka tuo voitto ei ollut peliurani "kovin saavutus", oli se silti elämyksenä ja kokemuksena vertaansa vailla. :)

Haluan kokea, että ne tulokset mitkä olen urheilussa saavuttanut ovat aina yhteisen työn tulos. Ja näin on aina ollutkin ja tästä pitäisi muistaa jakaa kiitosta enemmän mukana olleille ihmisille. Kehittävimmät ajanjaksot minun lyhyellä amatööriurheilijan uralla ovat tapahtuneet, kun olen löytänyt oikean treeniyhteisön minulle ja oikeat ihmiset ympärille. Yleinen kliseeksi ymmärretty lausehan kuuluu, että ollaksesi menestyjä, sinun tulee ympäröidä itsesi positiivisilla, innostavilla ja inspiroivilla ihmisillä, siis niillä muilla menestyjillä. Uskon tähän sanontaan oman kokemukseni kautta sataprosenttisesti. Toivottavasti voin itse olla sellainen ihminen, jonka ympärille kannattaa tulla ja jonka kanssa voi kehittyä. Tällä hetkellä paras ja oikeastaan ainoa yhteisö löytyy minulle Klubbenin mursuporukasta. Tämä yhteisö on saattanut jopa vaikuttaa siihen päätökseen, että en ole opiskelujen nyt päättyessä muuttamassa toiselle paikkakunnalle. Hyvät yhteisöt ovat oman hyvinvoinnin kannalta minulle äärimmäisen tärkeitä niin töissä kuin vapaa-ajalla.

3. Oppiminen ja itsensä kehittäminen: Tämä on ensimmäinen asia, minkä ilmoitan aina työhaastatteluissakin motivoivan minua. Olen aina halunnut oppia joka päivä jotain uutta. Sen ei tarvitse olla suurta eikä hienoa, vaan pieniä asioita. Tämä analogia pätee myös treeneihin. Joka kerta treeneistä lähtiessä mietin edes yhden asian, jossa onnistuin ja jossa en olisi välttämättä onnistunut vielä eilen tai viime viikolla. Kumma kyllä surkeimpanakin päivänä näitä asioita löytyy monia. Täytyy toisaalta myöntää, että itsensä kehittämisen kääntöpuolena luen aivan liikaa siihen liittyviä artikkeleita ja kirjallisuutta. Tätä kautta inspiroidun ja innostun, mutta valmiiden mallien hyödyntäminen ei monestikaan toimi yksilöllisellä tasolla ilman soveltamista. Tästä johtuen minun täytyy esimerkiksi OPPIA kuuntelemaan omaa kehoani ja OPPIA tarkastelemaan erilaisia ratkaisuja omassa toiminnassani ja poimia ne asiat, mitkä toimii juuri minulle. Uskon tietäväni, miten pitäisi treenata, mutta en osaa sitä itse toteuttaa. Eräänlainen couchin kirous, mutta valmennushommiin en anna itselleni lupaa ennen kuin olen ottanut tästä kropasta ja psyykestä niin paljon irti kuin sieltä urheilussa otettavissa on. :)

Nyt kun tarkastelen elämäni top-3 listaa, niin olen siihen erittäin tyytyväinen. Tämä lista kertaa paljon minusta ihmisenä. Nämä periaatteet ohjaavat toimintaani parhaimmillaan jokaisena päivänä. Joskus tulee kuitenkin aikoja, jolloin täytyy tietoisesti muistuttaa itselle siitä, mitkä ovat niitä tärkeimpiä asioita elämässä. Ne on niitä pingispalloja siinä täydessä kupissa, eikä sitä hiekkaa, joka täyttää pingispallojen jättämät aukot. Treenajalle tärkein ajatukseni on näistä se, että jos miettii minuutin verran, miksi ylipäänsä urheilee, niin uskallan väittää, että suurella osalla lajit ja lajien sisäiset tekniikat, taidot yms. eivät ole itsessään se tärkein motivoiva tekijä, vaan enemmänkin se tunne, että voi kuulua johonkin yhteisöön, jossa on hyvä olla, harrastaa ja kehittyä urheilijana ja ihmisenä.

ps. Kehitin muuten sairastaessa nk. "Liikkuvuuden BabySteps(tm)" teorian, jota testaan parhaillaan itselläni käytännössä. Jos homma näyttää toimivan, niin kerron siitä myöhemmin tarkemmin. Jos homma toimii erittäin hyvin, niin laajennan sitä myös voima- ja taitoharjoitteluun. Tällä hetkellä näyttää lupaavalta, mutta pitkäjänteisyys ei ole hyveeni, joten uusi ja uljaampi teoria saattaa tupsahtaa mieleen ennen kuin edellinen on ehditty hylätä... ;)